Näin se syksy sitten saapuilee ja se on ihan mukavaa. Syksyssä on mukavaa varsinkin hämärät illat sekä tuuliset ja aurinkoiset päivät. Syksyllä on hauskaa "karauttaa" metsään hevosen kanssa tai ilman. Kävin eilen ratsastamassa Viimalla ja teinkin pitkähkön lenkin Lintusyrjän takamaastoissa. Viima ei juossut tuulispäänä, vaan oli ihan rauhallinen. Se kuunteli, kun höpötin kaikenlaista. Taisin jopa laulaa välillä. Metsässä laulaminen on mukavaa, kun siellä ei ole suurta yleisöryntäystä. Hevonen yleensä ei protestoi, jos menee nuotin vierestä.
Huomasin taas ilokseni, että hevonen tosiaan kuuntelee ihmistä. Korvat kääntyilevät kuin antennit ja jos sanon, että "laukataanko vähän", niin hevonen on jo menossa. Tähän asiaan tosin kannattaa puuttua ja toppuutella hitusen. Minä teen sen niin, että pysäytän hevosen ja laukka aloitetaan siitä paikaltaan tai muutaman käyntiaskeleen jälkeen. Näin se Viimakin laukkaa ihan rauhallisesti eikä juokse kuin höyryjuna omaa rataansa.
Ihminenkin kuuntelee yleensä toista ihmistä. Mutta mitä jää mieleen toisen sanomisista, se onkin jo eri juttu. Ihmisen mieli kun on niin kiireinen joskus. Se laukkailee omia teitään pitkälle eteenpäin tai junnaa kaukana takana, kun pitäisi olla tässä ja nyt. Näkemisen kanssa voi käydä samalla tavalla. Katse harhailee ja silmät pälyilevät jo uusia mahdollisuuksia sen sijaan, että näkisivät mahdollisuudet tässä ja nyt.
Hevonen katsoo eri tavalla maailmaa kuin ihminen. Sen silmät sijaitsevat eri puolilla päätä ja sen näkökenttä on erilainen kuin ihmisellä. Hevoselle asiat tapahtuvat reaaliajassa. Kerran sain kokea hetken, jolloin tunsin näkeväni hevosen "sisälle", sen sieluun asti. Harjasin Tailoria ja se nautti siitä kovasti. Yhtäkkiä huomasin sen katsovan minua toisella silmällään hyvin tarkasti. Katsoin takaisin ja hetken aikaa meillä oli kuin sama kieli, ymmärsimme toisiamme. Sanotaanko tällaisesta, että silloin ollaan "sielunkumppaneita" vai miten se nyt olikaan? Olin toisen luomakunnan edustajan kanssa lämpimässä katsekontaktissa siinä hetkessä. Voi kun minulle tuli hyvä mieli, kun tajusin, että hevonen ajatteli minusta hyviä ajatuksia.
Tätä voisin alkaa harjoitella itsekin. Katsoisin toista ihmistä sillä tavalla, että hän ymmärtäisi minulla olevan hyviä ajatuksia hänestä. Nythän alkoi uusi lukuvuosi kouluissa. Minä voisin aloittaa sillä luokalla, jossa opetellaan olemista toisten ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti