Elämysten tarjoilua

Miniä kävi hevosen selässä ja ratsastikin urheasti pitkät matkat, jopa ravaten ihan reiluja pätkiä. Ja 6-vuotias istui satulassa rennosti, pelkäämättä ja piti kiinni vain ohjista. Tämä pikkuratsastaja kääntyi katsomaan taakseen, että miten se äiti siellä pärjäilee. Jalustinhihnat piti kääriä kolmeen kertaan jalustinten ympäri ja siltikin ne heiluivat siinä jalkojen alla omaan tahtiinsa. Mutta mitä siitä - ratsastaminen oli niiiiiiiin ihanaa ja Sabina niiiiiiiiiiiin ihana, että sitä piti taputella vähän väliä matkan varrella. Äitikin pärjäsi hyvin, eikä huolta siis ollut hänestäkään.
Esikoinen juoksi milloin edellä milloin perässä kameran kanssa. Juoksualusta oli milloin upottavaa hiekkaa milloin kuraa, kun oli satanut. Meille kaikille kuitenkin alkoi paistaa aurinko juuri sopivasti, kun matkaan lähdettiin hevosten kanssa. Esikoinen ei halunnut kiivetä hevosen selkään tällä kertaa.

Elämysten tarjoilu on varmaan minun elämäntehtäväni. Nautin siitä, kun ihminen saa uuden kokemuksen, oppii jotakin itsestään ja saa viettää aikaa ilman stressiä keskittyen elämykseen. Ratsastaminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Ei siinä muista miettiä taloushuolia, päiväkodin pakkopäiväunia tai tulevaa työviikkoa, kun hevonen on alla ja matka jatkuu. Hevonen kyllä huomaa, jos ratsastaja ei muista olla elämyksessään täysillä mukana. Sitä huomaa pian olevansa jossakin pusikossa tai tallin pihalla. Ainakin Nellan kanssa voisi käydä näin. 

Sabina ja Tailor hoitivat eilen homman kotiin tyylikkäästi. Tampereen likat saivat hyvää kyytiä. Tosin Tailor ei kuulemma oikein totellut ratsastajaansa. Onneksi se kulkee toisten perässä aika pomminvarmasti eikä sillä ole suurempaa kilpailuviettiä. Sabina on tottunut kantamaan pikkuratsastajia ja on kärsivällinen myös taluttajaa kohtaan. 

Myös eläimelle voi tarjota elämyksiä. Nämä edellisen jutun järvireissut ovat sitä parhaimmillaan. Samoin kaikki rutiinireiteistä poikkeaminen ja uusien paikkojen löytäminen ovat elämyksiä hevosellekin. Miksi pitäisi aina laukata juuri "Laukkasuoralla"? Voihan sen kävellä pitkin ohjin ja vain nauttia elämästä.