Jahka tämä flunssa hellittää, niin taas mennään. Ratsastamaan on ikävä. Varsinkin Uusi-Nellaa on ikävä. Kummaa on, miten eläimen kanssa voi tutustua ja viihtyä näinkin hyvin. Huomenna onneksi pääsen edes käymään tallilla. Saapa nähdä, nousevatko esikoinen ja miniä hevosen selkään. Ainakin heillä on mahdollisuus siihen, pikkuisen poniratsastajan lisäksi.
Laskin tässä yhtenä päivänä, että olen käynyt ratsastamassa enemmän kuin tänä vuonna on kulunut viikkoja. Eli vaikka talvella oli liikaa pakkasta ja tuli väkisinkin taukoa, niin olen kirinyt keväällä ja kesällä tilastot kuntoon! No, jos ihmisellä on harrastus, niin harrastakoon sitä sitten palavasti, ei penseästi.
Olen tänäkin kesänä kokenut muutamia hurmaavia luontohetkiä hevosen selässä. Parhaita ovat olleet "viiden tähden rantalomat" Nellan kanssa. Ne ovat hetkiä, jolloin mihinkään ei ole kiire, vesi välkehtii, aurinko paistaa ja hevonen huokailee syvään. Nella on samanlainen kuin minä - nauttii vedessä olemisesta.
Nyt siis vaan odottelen, että flunssa käy kaikki vaiheensa läpi ja pääsen taas ratsaille. Loma on alkamaisillaan. Flunssa päättymäisillään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti